Testauksessa Fifi alias kesäinen yö/hengailuasu

Toinen vastikään Tilly and the Buttonsilta tilaamani kaava on nimeltään Fifi. Tilly kuvailee kaavan olevan suloinen setti hengailuun kotona tai käytettäväksi yöpukuna. Koska olen heikkona kauniisiin yöasuihin (joita ei muuten mielestäni hyvällä hinta-laatusuhteella meinaa kaupasta löytää) päätin antaa kaavalle mahdollisuuden.

Yleensä ennen kuin otan uuden kaavan käyttöön pyrin katselemaan netistä muiden ompeluharrastajien versioita kyseisestä vaatteesta. Tällä tavalla saa aika hyvän kuvan siitä millaisia kankaita kaavaan kannattaa käyttää, liittyykö kaavaan jotain yleisiä istuvuushaasteita, millaisia kivoja muuntelumahdollisuuksia muut ovat keksineet ja niin edelleen. Fifin kaltaisen äskettäin julkaistun kaavan kohdalla tällainen tutkimustyö ei oikein onnistunut, joten ei auttanut kuin lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan.

Bettine-mekostani jäi puolisen metriä kangasta yli. Lisäksi kaapistani löytyi niinikään ylijäämäpala valkoista viskoosia. Osana kangasvaraston tyhjennysprojektia yhdistin nämä kaksi ylijäämää ja kokosin niistä tämän kesäisen setin.

Yläosan yläreuna viimeistellään vinokaitaleella. Kaavassa neuvotaan tekemään oma vinokaitale, mutta tähän voisi toki käyttää myös valmista kaitaletta. Halusin kuitenkin jotenkin yhdistää nämä kahdesta eri kankaasta tehtävät vaatekappaleet setiksi, joten valmistin 180 cm vinokaitaletta kukikkaasta kankaastani. En tiedä miksi vinokaitaleen tekeminen tuntuu niin kovin palkitsevalta, mutta jälleen kerran olin todella iloinen lopputuloksesta.

Tässä kuvassa siis vajaat kaksi metriä vinokaitaletta, jota tehdessä meinasin polttaa sormeni silitysraudan kuumassa höyryssä. En käsitä mihin vinonauhan tekemiseen tarkoitettu pieni koneeni on kadonnut... Täytyy käynnistää mittavat etsintäoperaatiot, jotta sormeni välttyvät tulevaisuudessa tältä kärsimykseltä.

Yksi Fifin kivoista puolista on, että jo sen ohjeissa ohjeistetaan tekemään kaikki näkyviin jäävät saumat ranskalaisina saumoina. Tämä tarkoittaa siis, että kaikki saumanvarat jäävät pussimaisiin saumoihin näkymättömiin. Lopputulos on kaunis ja viimeistelty. Olin aluksi hieman epäileväinen kuinka ranskalaiset saumat voivat toimia kaikissa kohdissa tätä settiä. Esimerkiksi rinnan alla olevassa saumassa, joka on kaikkea muuta kuin suora ja yksinkertainen kaikkine laskoksineen ja haarteineen. Tunnustan kuitenkin epäilykseni olleen aiheettomia. Vaate näyttää todellakin yhtä kauniilta sisältä kuin ulkoa.

Ranskalaisissa saumoissa on tärkeää kaventaa saumanvaroja ensimmäisen saumaompelen jälkeen. Ensimmäiset pari saumaa taistelin kapeammiksi saksilla kunnes näin edessäni pöydällä pyöröleikkurin, jota käytän aina liukkaiden ja ohuiden kankaiden leikkaamiseen. Mikä hetkellinen mielihäiriö oli saanut minut tarttumaan saksiin - sitä en tiedä. Loput saumanvarat kaventuivatkin sitten paljon helpommin ja siistimmin.

Kauniin setin valmistamiseen meni ehkäpä yhteensä kuutisen tuntia. Olen todellinen perfektionisti mitä tulee silittämiseen, ja Fifi on oikea silittämisen taidonnäyte. Jokainen sauma silitetään auki ja yhteen ja käännetään ja ommellaan ja silitetään jälleen. Vinonauhaa silitetään moneen kertaan sen tekemisvaiheessa ja sen jälkeen kiinnittämisvaiheessa ja ompelun jälkeen. Helmoihin tehdään pikkuruisia kapeita käänteitä, jotka näyttävät aivan ihanilta valmiissa vaatteessa. Täytyy siis tunnustaa, että hyvin suuren ajan tästä kuudesta tunnista kulutin silitysrauta kädessä. Lopputulos on kuitenkin täysin sen arvoinen.

Olin alkuun ehkä hieman epäileväinen millainen lopputulos tästä kaavasta syntyisi. Nyt voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että tämä on yksi parhaista toppi + lyhyet shortsit -kaavakokonaisuuksista, joihin olen monien ompeluvuosieni aikana törmännyt. Olen tähän testiversioon sen verran tyytyväinen, että taidan seuraavaksi ottaa kaapista sen varsinaisen kankaan, jonka olin ajatellut tähän kaavaan yhdistää :)

Kevyt kesäinen mekko

Pari päivää sitten kerroin uusista ihanista kaavoista, joiden osalta kärsin pahasta valinnanvaikeudesta. Sitä ongelmaa kesti kuitenkin vain hetki. Kaapissani odotti nimittäin todella ihana kangas, joka oli aivan täydellinen Bettine-mekkoa varten. Parissa illassa kaunis kesäinen kangas muutti muotoaan mekoksi.

Kaava on siis Tilly and the Buttonsin Bettine. Mekko, jonka luvataan olevan kyllin helppo aloittelevallekin ompelijalle.

Uskon erinomaisesti tämän väitteen pitävän paikkansa nyt kun olen kokeillut kaavaa. Kuvalliset ohjeet opastavat vaihe vaiheelta sinänsä yksinkertaisen ompeluprosessin läpi. Mekossa ei ole muotolaskoksia, nappeja, vetotjuja tai mitään muutakaan edistyneempää. Puseromainen yläosa muodostuu vyötäröllä olevan kuminauhan avulla. Kuminauhakujankin tekeminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Kimonohihat leikataan suoraan samasta kappaleesta muun yläosan kanssa, joten hihojen istutuksestakaan ei tarvitse murehtia. Kaavan yksinkertaisuus ja ehkä juuri siitä johtuva huoleton tyylikkyys olikin se mikä sai minut hankkimaan sen kokoelmiini.

Mekossa käyttämäni kangas on hyvälaatuista viskoosia, joka on juuri täydellinen materiaali tämän malliseen mekkoon. Viskoosissa on pari ehdotonta loistavaa puolta tekokuituihin verrattuna. Hyvälaatuinen viskoosi ei ensiksikään sähköisty ja lisäksi se on aivan yhtä miellyttävä ihoa vasten kuin luonnonkuidut. En ole koskaan päässyt selvyyteen kumpaan kategoriaan viskoosi itse asiassa lasketaan. Joka tapauksessa se on mielestäni loistava vaihtoehto silloin kun ei halua panostaa silkkiin, mutta haluaa laskeutuvaa kangasta ilman turvautumista tekokuituihin. Tänään tämä mekko pääsi näyttämään kaiken mukavuutensa kun täällä pääkaupunkiseudulla päästiin vihdoin nauttimaan hieman kesäisemmästä säästä. Mekko pääsi ylläni katsomaan ponikilpailuja enkä olisi voinut kuvitella mukavampaa asua juuri tällaiseen rentoon kesäiseen päivään.

Ompelijoiden virtuaalisessa maailmassa olen saanut jo ihastella monia ihania versioita tällä kaavalla tehdyistä mekoista. Mitä useampi ompelija toteuttaa oman mekkonsa, sitä monipuolisemmalta kaava mielestäni alkaa vaikuttaa. Olenkin jo pohtinut voisiko ohuesta villakrepistä tehdä Bettinen myös talvikäyttöön. Jos vaikka hihoja pidentäisi jonkin verran niin tästä voisi saada vyöllä ja korkokengillä asustettuna oikein mainion työasunkin.

Eilen illalla viimeistellessäni tätä mekkoa pohdin jälleen kerran kuinka ihana harrastus ompeleminen todellakin on. Raskaankin työpäivän jälkeen se vie aina ajatukset pois työasioista. On lisäksi erittäin palkitsevaa nähdä joskus näin konkreettisesti omien käsiensä jäljen. Ja sitten on tietysti vielä se hyvin hauska puoli, että kaapissani on vain ja ainoastaan ihania juuri omaan tyyliini sopivia vaatteita enkä joudu turhautumaan vaatekaupoissa. Sanoisin siis, että tästä ei harrastus kovasti enää parane.

Aurinkoista viikonloppua!

Uusia kaavoja

Monet ompeluharrastajat tietävätkin englantilaisen Tilly Walnesin, joka nousi tunnetuksi "Tilly and the Buttons" -bloginsa kautta. Olen seurannut Tillyn blogia jo pitkään ja sittemmin hän oli mukana myös The Great Britis Sewing Bee -ohjelman 1. kaudella (siinä vasta ihana ohjelma!), jolloin pääsin katselemaan Tillyn ompelemista television välityksellä. Tällä hetkellä Tilly on tullut vielä tunnetummaksi "Love at First Stitch" -kirjansa välityksellä. Kirjan nimi on suomeksi "Pistoksissa", ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen. Olen kirjoittamassa kirjasta jossain välissä oman postauksensa.

Tänään ajattelin kuitenkin jakaa innostukseni postin mukanaan tuomista uusista kaavoista. Kaikki Tillyn suunnittelemat vaatteet eivät ihan omaan makuuni istu, mutta joukossa on ehdottomasti joitakin helmiä. Tykkään hänen ajattomasta, mutta silti vintage-vaikutteisesta tyylistään.  Viime viikolla Tilly julkisti kaksi uutta kaavaa, jotka sattumalta olivat juuri sellaisia, jonka henkisistä kaavoista olen viime viikkoina haaveillut. Niinpä päädyin saman tien tilaamaan nämä kaksi kaavaa ja niiden lisäksi vielä yhden, joka on jo pitkän aikaa ollut hankintalistallani.

Tässä ne sitten ovat - Lontoosta tänne matkanneina.

Vasemmalla kuvassa on Bettine-mekko. Kyseessä on mukavan löysä kesämekko, jollaista kaipaan vapaa-ajan mekoksi. Keskimmäisenä on Coco - tunika/mekko, joka on erittäin klassisen mallinen ja luultavasti mukavan nopea surauttaa kokoon saumurilla. Ja oikeanpuolimmainen kaava on nimeltään Fifi, joka on kaksiosainen kesäyöpuku.

Nyt on kaksi ongelmaa: 1) Mistä aloittaisin? ja 2) Mistä sopiva kangas Cocoon?

Koska jälkimmäiseen ei ole vielä ratkaisua, ensimmäisen vastaus pitää valita Bettinen ja Fifin välillä. Voi olla, että päädyn tekemään ensimmäisenä Bettine-mekon, sillä kangasvarastoissani on juuri tähän tarkoitukseen sopiva ihanan kesäinen viskoosi. Jospa ne kesäkelit vielä tulisivat kun oma kesälomani vasta lähestyy...

Siitä lähtien kun laitoin kaavat tilaukseen olen yrittänyt metsästää Cocoon sopivaa kangasta joka paikasta. Haluaisin siis löytää jotakin interlockin kaltaista jämäkämpää eikä niin hirveän joustavaa neulosta. Jos jollakin on hyviä vinkkejä niin otan niitä mielelläni vastaan. Olen kolunnut valtavat määrät verkkokauppoja enkä vain tunnu löytävän etsimääni.

Voin muuten suositella näitä Tillyn kaavoja lämpimästi. Kaavapaketin sisällä on selkeä kuvalliset ohjeet sisältävä vihkonen sekä itse kaavat tukevalle paperille painettuina.

Tilly lupaa, että ohjeet riittävät aloittelevallekin ompelijalle, ja uskon sen oikein hyvin. Kaavoja voi tilata monista verkkokaupoista, mutta itse tilasin tällä kertaa nämä suoraan Tilly and the Buttons -verkkokaupasta. Toimituskulut Suomeen riippuvat tilattavien kaavojen määrästä, mutta ovat mielestäni ihan kohtuullisella tasolla. Varsinkin kun toimitus ainakin omalla kohdallani oli nopeaa ja kaavat saapuivat perille hyvässä kunnossa. Tämä kun ei ole lainkaan itsestään selvää kaikkien verkkokauppojen kohdalla.

Mutta nyt lähden kaivamaan kangasvarastojani jos vaikka löytäisin Fifiinkin sopivan kankaan ja saisin vaikeutettua päätöstä mistä aloittaa.

Pikkuruinen kassi - kiva ohje blogien maailmasta

Yksi parhaista asioista siinä, että saa harrastaa ompelua juuri tänä päivänä, on ehdottomasti harrastuksen virtuaalinen sosiaalisuus. Seuraan monia ihania ompelublogeja, joista ajattelin jossain välissä jakaa kanssanne parhaimmat, ja joista saan paljon inspiraatiota omaankin harrastukseen.

Olen täysin Pinterestin lumoissa. En käsitä miten kukaan voi tulla toimeen ilman Pinterestin ihanaa maailmaa. No, ehkä hieman liioittelen, mutta tosiasia kuitenkin on, että löydän Pinterestistä jatkuvasti ihania ideoita ompelun - ja miljoonan muun asian - saralta. Niinpä kun kaipaan joskus jotain kivaa pientä projektia enkä keksi mitä tekisin hamstraamistani käsityöpuuvilloista (mikä niissä onkin niin ihanaa?!), otan esille Pinterest-kansioni ja sieltä löytyy heti vastaus pulmiin.

Eräs kivoimmista Pinterestin kautta löytämistäni projekteista on pieni kangaskassi. Ohje tähän projektiin löytyy Ayumin Pink Penguin -blogista. Kassi on melko nopea ja ehdottomasti hauska tehdä. Sain kulutettua tähän ihania kankaita, joita olen varastoihini kasannut, mutta jotka eivät oikein sovi käytettäväksi vaatteissa. Eikö lopputulos olekin suloinen?

Kassin juju on sen päältä sulkeutuva pussimainen osa. Kassiin voi siis laittaa huoleta joukon tavaroita ja sitten vain kiristää nyörit kiinni päältä eivätkä tavarat pääse putoamaan. Nerokasta! Toimii todistetusti ainakin erilaisten käsityötarvikkeiden kuljettamisessa.

Tykkään mallista erityisesti siksi, että kassin suu aukeaa kuitenkin suureksi, jolloin tavaroita ei tarvitse ujuttaa pienestä raosta kuten joissakin vetoketjullisissa kangaskasseissa.

Hauskaa tässä projektissa on myös se miten montaa eri kangasta siihen voi hyvin käyttää. Itse asiassa olen sitä mieltä, että hauskin lopputulos tuleekin kun kassin sisällä käyttää eri kangasta kuin päällipuolella.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Ayumin ohjetta. Se sopii erityisesti kaikille niille, jotka tykkäävät koota lopputulosta lukusista pienistä osista ja joilla on pieni pakkomielle silittämiseen. Sekä tietysti niille, joiden varastoihin on kertynyt liikaa kauniita puuvillakankaita. Tämän hetken tavoitteenani on ommella varastossa olevista kankaista kaikkea mahdollista, jotta saan varastot pienenemään ennen kuin löydän jälleen uusia kankaita. En tiedä olenko ongelmani kanssa yksin, mutta jostain syystä kotoani löytyy ihmeellisiä kankaita, joiden ostotarkoituksen olen täysin unohtunut. Kaikki ne ovat kauniita, mutta en saa päähäni mitä projektia varten olen ne aikoinaan ostanut. Näitä varastoja olen nyt kuitenkin tyhjentämässä, joten pääsette pian näkemään projektini tuloksia - ainakin toivottavasti.

Suloinen peruspaita

Olen jo jonkin aikaa kaivannut uutta kaavaa tavalliselle peruspaidalle. Sellaiselle hihattomalle ja suoralinjaiselle yläosalle, johon menisi vain metrin verran kangasta. Saadessani käsiini uusimman saksalaisen Burda-lehden, löysin yllätyksekseni etsimäni sen sivuilta.

Tykkään ommella melko monimutkaisiakin vaatteita, mutta aina silloin tällöin on kovin rentouttavaa viettää päivä yksinkertaisen projektin parissa. Ja koska juuri tänä viikonloppuna - jos joskus - kaipasin rentouttavaa ompeluprojektia, päätin kokeilla uutta kaavaa. Kankaaksi valitsin kauan varastoissani odottaneen suloisen puuvilla-silkki-sekoitteen. Olen puuvillan ja silkin suuri ystävä. Jostain syystä tämä yhdistelmä on mielestäni kaikista miellyttävin kesävaatteissa. Harmi vain, että puuvilla-silkki-kankaita on todella vaikea löytää.

Joka tapauksessa kangaskokoelmissani odottava kangas oli juuri omiaan tähän yksinkertaiseen malliin, joten se pääsi vihdoin leikkuupöydälle.

Ihastuin kaavassa erityisesti klassiseen venepääntiehen. Lisäksi tykkäsin puseron suorasta mallista. Kaapistani löytyy tällä hetkellä lähinnä vain vintage-henkisiä tyköistuvia puseroita, joten kaipasin niiden rinnalle jotain hieman erilaista.

Suloinen kankaani on kaikessa herkkyydessään todella ohutta, joten päätin laittaa sen alle vielä ohuen puuvillabatistin. Onneksi varastoistani löytyi vielä juuri oikea määrä batistia. Käytän valkoista puuvillabatistia miltei kaikkien kesävaatteitteni vuorina, joten se tuntuu aina olevan loppu vaikka ostaisin sitä kaupasta kuinka paljon. En halunnut puseroon kuitenkaan irtonaista vuoria, joten kiinnitin kankaat reunoista yhteen ja ompelin ne sitten ikään kuin yhtenä kerroksena.

Kaavanosien yksittäinen vuorittaminen on yksi suosikkitekniikoistani. Se on todella kätevä tapa tuoda ohuisiin kankaisiin ryhtiä, muuttaa päälimmäisen kankaan sävyä tai vaikuttaa vaatteen rakenteeseen muilla tavoin. Tässä puserossa teniikka pelasti jatkuvan aluspaidan tarpeen, mikä sopi täydellisesti tällaiselle arjen perusvaatteelle.

Puseron sivuissa on nätit pienet halkiot, jotka mielestäni tuovat siihen vähän jotain erityistä.

Muuten malli onkin sitten, kuten todettu, todella yksinkertainen. Pääntien viimeistelin kankaasta leikatulla alavaralla, mutta kädenteiden viimeistelyyn käytin valkoista vinokaitaletta. Niin yksinkertainen, mutta toimiva tekniikka.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kaikkein tyköistuvien puseroitteni jälkeen vierastin aluksi tämän yläosan suoraa linjaa, mutta itse asiassa tämä on juuri omiaan vapaa-ajalla esimerkiksi farkkujen kaverina. Uusia kaavoja on lisäksi aina kiva kokeilla. Mielessäni pyöri jo pari mahdollista muokkausta, mutta katsotaan milloin kaava pääsee seuravan kerran vuoroon. Tällä hetkellä kun toteutettavia projekteja tuntuu jälleen olevan enemmän kuin aika antaisi periksi.

Kurkistus ompelukirjoihin - Vogue Sewing

Olen aina ollut kirjaihminen. Olen kovasti yrittänyt löytää tieni e-kirjojen maailmaan, mutta se ei vain onnistu. Fyysisessä kirjassa vain on jotakin lumoavaa. Koska siis rakastan kirjoja ja rakastan ompelua, lienee luonnollista, että kotoani löytyy melkoinen määrä ompelukirjoja. Ne ovat niin suuri osa harrastustani, että tuntuu luonnolliselta tuoda ne myös tänne blogini puolelle.

Ensimmäiseksi haluan esitellä luottokirjani. Sen, jonka pariin palaan todella usein ja joka tuntuu olevan loputon tiedonlähde. Kyseessä on tietysti tunnettu Vogue Sewing, josta itselläni on uusi "revised and updated" -painos.

Vogue Sewing on alun perin ilmestynyt 1970-luvulla ja on ollut myyntimenestys siitä lähtien. Kirja on yksinkertaisesti sanottuna kattavin ja perusteellisin kotiompelijan tietopankki. Se sisältää tietoa niin kankaiden valinnasta (mateiraalit, värit, kuosit jne.), mittojen ottamisesta, ompelutekniikoista kuin sovituksestakin. Ja tässä vasta muutama kirjan aihealueista.

Olen joskus kuullut kirjaa arvosteltavan tylsäksi. No, siltä se tosiaan saattaa ensivilkaisulta vaikuttaa. Varsinkin verrattaessa moniin ihaniin karkkimaisen värikkäisiin opuksiin, joita nykyään näkee - ja joita omastakin hyllystäni toki löytyy. Kirjan kuvitus on hyvin yksinkertaista ja pikkutarkkaa. Mitään turhia koristeita ei siitä löydy. Toisaalta se onkin juuri yksi asia, joka itseäni tässä kirjassa kiehtoo. Kirja on puhtaasti tekninen teos, jonka tarkoitus on opettaa asioita. Olen etsinyt paljon tietoa mm. kauluksista, taskuista, muotolaskoksista ja vetoketjuista. Lisäksi olen ahminut kirjan alun eri kangastyyppejä käsittelevän osan moneen kertaan. Jos jokin kohta ompelutyössä mietityttää enkä ole aivan varma miten sen toteuttaisin, vastaus (tai ainakin vastausvaihtoehdot) löytyy lähes varmasti Vogue Sewingin sivuilta.

En suosittelisi kuitenkaan kirjaa aivan aloitteleville ompelijoille. Sen sijaan kirja on yksi niistä harvoista, joka tarjoaa jotakin oli sitten miten taita ompelija tahansa. Näin ainakin itse uskon. Odotan kovasti sitä päivää, jolloin voin avata kirjan räätälintekniikoiden kohdalta ja opetella tekemään täydellisesti räätälöidyn puvun takin. Siihen on vielä hieman matkaa, mutta tuon matkan varrella palaan varmasti lähes viikottain luottokirjani pariin.

Suloinen tilkkupeitto

Olen tilkkutöissä aivan aloittelija, mutta tilkkupeittoja olen tehnyt useita. Erityisesti tykkään tehdä tilkkupeittoja lapsille. Silloin kun saa käyttää hauskoja kankaita, joista ei välttämättä omaan kotiin tulisi ommelttua. Pienelle veljentytölleni en ollut vielä ehtinyt omaa peittoa tehdä, vaikka kankaat ovatkin olleet valmiina jo monta kuukautta. Nyt sain vihdoin inspiraation tilkkuiluun ja viikonloppuna valmistui suloinen tilkkupeitto suloiselle pienelle tytölle.

Tilkut ovat kooltaan 13x13 cm, ja reunuksen kanssa koko peiton pituus on hieman vajaa metri. Peiton koko on vauvalle melko iso, mutta sitä voi hyvin taitettuna pitää ensin vaunujen/rattaiden päällä ja sitten myöhemmin siirtää lapsen sänkyyn.

Tilkkutöissä on jotakin todella terapeuttista. Suunnitelmissani onkin perehtyä syvällisemmin tilkkuilun saloihin. Netin kätköistä löytää mitä upeimpia tilkkutöitä, jotka inspiroivat minua valtavasti. Mikäli jollakin on hyviä vinkkejä aloittelevan tilkkuilijan tiedonlähteeksi niin otan niitä ilolla vastaan.

Tämä suloinen peitto lähtee nyt kokoon viikattuna veljentytölleni, joka toivottavasti jakaa tätinsä ihastuksen kaikkeen vaaleanpunaiseen ja tyttömäiseen.

Ompelupöydälläni juuri nyt

Yleensä heinäkuun puolivälissä ompelumieleni alkaa kääntyä kohti syksyä. Alan kaivata syksyisiä kankaita, villakankaita ja vahvoja värejä. Tänä kesänä tätä tuttua tunnetta ei kuitenkaan ole vielä kuulunut. Johtunee siitä, ettei kesäisiin kuoseihin ole vielä ehtinyt kyllästyä. Säät eivät ole tänä vuonna oikein suosineet kesävaatteiden käyttämistä. Niinpä ompelupöydälläni on edelleen kesäisiä kankaita vaaleine sävyineen.

Kesävaatteissa ehdoton suosikkimateriaalini on 100-prosenttinen puuvilla. Se nyt vain on ehdottomasti mukavin kuumalla säällä ja taipuu mitä erilaisimpiin vaatteisiin. Vaikkakin on myönnettävä, että enimmäkseen taiteilen siitä mekkoja. Rakastan mekkoja, kuten kaikki ystäväni tietävät. Niinpä olinkin innoissani kun huomasin Tanya Whelanin uuden kirjan ”Sew many dresses - sew little time” ilmestyneen. Sain kirjan käsiini viikko sitten ja olen käynyt jokaisen sivun läpi jo moneen kertaan. Kirjan idea lyhyesti selitettynä on tarjota useita yläosia ja alaosia, jotka kaikki sopivat yhteen. Kirjan kaavoilla voi siis tehdä yli 200 erilaista mekkoa! Mikä voisi olla upeampi lisä ompelukirjakokoelmaani?

Näin siis ainakin ajattelin ennen kuin aloitin ensimmäisen projektini tästä kirjasta. Olen yleensä suunnilleen standardikokoa eri kaavanvalmistajien kaavoissa. Toisin oli ensimmäisen tästä kirjasta kokeilemani kaavan kohdalla. Sain piirtää uusiksi melkeinpä koko yläosan. Mutta eipä se hirveästi haitannut. Lopputuloksesta tuli kiva ja kirja toimi mainiona inspiraationlähteenä. Kunhan olen ehtinyt kokeilla kirjasta toistakin kaavaa, kerron siitä enemmän ja annan lopullisen arvioni puolesta tai vastaan.

Tältä siis näyttää ompelupöytäni tällä hetkellä. Kyllä olen taas tällä viikolla monta kertaa ajatellut, että ompelu on ehdottomasti paras harrastus!