sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vauvajuhla-asu Tillyn tapaan

Lupaukseni mukaan esittelen teille tänään asun, joka valmistui juuri sopivasti viime viikon vauvajuhlabrunssille. Olen kokeillut ahkerasti Tilly Walnesin kirjan "Love at first stitch" kaavoja ja nyt olen vihdoin saanut tehtyä kaikkiin niistä oman vartaloni vaatimat muokkaukset. Niinpä päätin tehdä monipuolisesta Mimi-puserosta keveän vaalean version. Samalla ompelin puseroon sopivan Delphine-hameen. Varastoistani - joita yritän kovasti pienentää - kaivoin ihanan valko-sinisen puserokankaan. Hameeseen päätin käyttää Lilou-mekosta yli jäänyttä kangasta, joka on muuten aivan mahtavan hyvää laatua. Tätä peruskangasta olisi pitänyt ostaa varastoon vielä paljon enemmän.

Kun tein keväällä ensimmäisen version tästä puserosta, jouduin muokkailemaan hihoja melko paljon enkä silti ollut niihin kovin tyytyväinen. Jostain syystä hihansuut olivat aivan liian pienet, vaikken pidäkään omia käsivarsiani mitenkään tavanomaista paksumpina. Tällä kertaa tein huolellisen ennakkotyön piirtämällä hihan kaavan käytännössä uusiksi. Lopputulos oli onneksi vaivan arvoinen.


Tykkään Mimi-puseron kaavasta erityisesti sen monipuolisuuden vuoksi. Puseron ilme vaihtuu helposti erilaisia kankaita käyttämällä. Tällä kertaa valitsin puuvillapohjaisen melko ohuen kankaan, jossa on kuitenkin sopivaa ryhtiä. Näin sain puserosta tyttömäisen töihinkin sopivan paitapuseron. Tykkään myös puseron harvinaisen kauniin mallisesta kaula-aukosta. Koska puserossa ei ole muotolaskoksia, se laskeutuu kauniisti. Pusero onkin erityisen kaunis työnnettynä hameen tai housujen vyötärön sisään.

Hameesta puolestaan tuli luultavasti uusi luottohameeni. Tätä sopivampaa työhametta kun on vaikea keksiä.


Jotta hame ei olisi mennyt brunssia ajatellen liian viralliselle puolelle, käytin vyötärökappaleeseen puserosta jäänyttä kangasta. Näin ollen näistä kahdesta vaatekappaleesta muodostuu kokonainen asu, mutta niitä voi yhtä hyvin käyttää myös erillisinä. Hame on hyvin tavanomainen A-linjainen hame. Pidensin hameen helmaa jonkin verran, jotta sain siitä myös toimistokäyttöön sopivan.


En tiedä onko tämä muuten vain oma ongelmani, mutta pelkään napinläpiä aivan kuollakseni. Huh! Tähänkin puseroon niitä piti tehdä kuusi kappaletta ja koin kuusi kauhunhetkeä niitä tehdessäni. En tiedä mistä tämä pelko johtuu. Joka tapauksessa, tällä kertaa pelko oli aiheeton. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kulunut viikko onkin kulunut Sew Over It -kaavojen parissa. Olen yrittänyt pelastaa kauniin paitamekon helmaa ja pitäessäni siitä taukoa, hurautin eilen nätin 50-luvun inspiroiman Betty-mekon. Kellohelman venyessä lopulliseen muotoonsa ennen viimeistelyä siirrynkin seuraavaksi paitamekon napinläpien pariin. Saa nähdä kuinka monta kauhunhetkeä niiden parissa tänään koen.

Löydätte minut muuten myös Instagramista nimellä ompeleomaonnesi. Siellä puolella jaan usein projektejani paljon ennen kuin ne ehtivät tänne blogin puolelle. Välillä siellä vilahtelee myös muita hauskoja hetkiä sillä ihan kaikki vapaa-aikani ei kulu ompeluprojektien äärellä. Tervetuloa siis seuraamaan!

Ihanaa marraskuuta!

2 kommenttia:

  1. Ihanan monipuolinen asukokonaisuus! Mitä kangasta käytitkään hameeseen? Näyttää niin mukavalta päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osti kankaan ilman materiaalimerkintöjä, mutta tutkimusten jälkeen veikkaisin siinä olevan ainakin villaa. Kangas on hyvin ohutta ja sellaista perinteisen pukukankaan tuntuista. Todellakin mukava hame :)

      Poista