Lilou dress - viimeinen projekti Love at First Stitch -kirjasta

Syksy on suosikkivuodenaikani monestakin syystä. Yksi ompeluun liittyvä syy on mahdollisuus tarttua erilaisiin kankaisiin. Kesän keveät puuvillakankaat ovat tietysti aina kestosuosikkeja, mutta syksyn lähestyessä tartun yleensä myös yksivärisiin hieman lämpimämpiin kankaisiin. Eräältä kesälomani kankaidenhamstrausreissulta löysin täydellisen tummansinisen villasekoitekankaan. Kangas on sekä laskeutuvaa että ryhdikästä. Täydellinen yhdistelmä työvaatteita ajatellen.

Siitä lähtien kun vuoden alussa ostin Tilly Walnesin kirjan "Love at First Stitch", olen hiljalleen muiden projektien ohessa ommellut kirjan projekteja yksi kerrallaan. En tosin edennyt aivan järjestyksessä, mutta kirjan viimeinen ohje - Lilou Dress - oli kuitenkin jäänyt itsellänikin viimeiseksi. Hyvin usein ommellessani mekkoja, tartun tiettyihin vanhoihin luottokaavoihin, joihin teen sitten muutoksia sen hetkisen inspiraation puitteissa. Nyt päätin kuitenkin viedän Tilly-urakkani loppuun ja kokeilla Liloun kaavaa. Ja tällainen siitä sitten tuli.

Lilou on perusmekko omaan makuuni. Tyköistuvan, klassisen yläosan pariksi on valittu sivuilta laskostettu leveä hame. Pääntie on sekä edestä että takaa melko syvään uurrettu. Päädyinkin - hieman toimistoystävällisemmän ilmeen saavuttamiseksi - nostamaan pääntietä edestä parilla sentillä. Lisäksi lisäsin helmaan muutaman sentin pituutta. Ja koska mikään mekko ei ole täydellinen ilman taskuja, lisäsin sivusaumoihin yksinkertaiset taskut. Muilta osin seurasin kiltisti kaavan ohjeita.

Tummansininen on yksi suosikkiväreistäni. Se on mustaa armollisempi, mutta kuitenkin asiallisen klassinen valinta. En kuitenkaan voinut tämänkään mekon yhteydessä jättää osoittamatta rakkauttani kauniisiin printtikankaisiin. Niinpä valitsin mekon vuorikankaaksi suloisen kukkakankaan.

Yllä oleva on muuten mekon selkäpuolelta otettu kuva, josta näkee hyvin minkä verran korotin pääntietä edestä. Mutta eikö tämä vuorikangas olekin monta kertaa hauskempi kuin yksivärinen vuorisilkki? Käytin samaa kangasta myös taskuihin. Teen sivusaumoihin upotettavat taskut yleensä tekniikalla, joka estää taskukangasta näkymästä, joten taskujen hauskan yllätyksen paljastuminen vaatii hyvää tarkkaavaisuutta.

Sanomattakin lienee selvää, että olen käyttänyt tätä mekkoa hyvin paljon syksyn aikana. Mekon yksi parhaista puolista on sen monipuolisuus. Se on helppo asustaa arkeen tai juhlaan. Ikävä kyllä blogin kautta ei välity kankaan mahtava laatu ja laskeutuvuus. Kangasta jäi mekosta yli sen verran, että ajattelin tehdä siitä vielä hameen. Tajusin nimittäin yhtenä päivänä, että kaapistani puuttuu kokonaan yksinkertainen tummansininen puolihame. Kuinka näin on päässyt käymään?!

Ihanaa alkanutta lokakuuta!