Vaateprojekti minikoossa

Veljentyttäreni vietti juuri 1-vuotissynttäreitään, ja kun kuulin, ettei pikkuneidin vauvanukella ollut vaatteita, tartuin välittömästi tilaisuuteen. Koska menen harvoin siitä mistä aita on matalin, päätin tehdä nukelle kunnollisen pienen vaatekokoelman. Aloitin piirtämällä peruskaavat nuken mittojen mukaan, minkä jälkeen kävin kangasvarastoni läpi etsien kaikki punaiset ja valkoiset kankaat, joiden tiesin sopivan tuleviin nukenvaunuihin.

Ensimmäiseksi ompelin nukelle röyhelöhelmaisen mekon.

Jokainen nukke tarvitsee mielestäni söpön mekon. Tästä mekosta tuli itse asiassa niin söpö, että pohdin jo pitäisikö etsiä kangasta jostakin lisää ja ommella samanlainen myös nuken pienelle omistajalle.

Alun perin olin päättänyt pysytellä puna-vakoisessa kokonaisuudessa, mutta sitten käteeni osuin varastoissani pitkään ollut ihana vaaleanpunainen ohut flanellikangas. Ompelin kankaasta aikoinaan itselleni mukavan kietaisujakun. Jostain syystä olin kuitenkin ostanut kangasta aivan valtavan määrän, joten päätin tehdä siitä nukelle pyjaman.

Voin kertoa, että pyjama on maailman pehmoisin ja suloisin asu. Useampikin synttärijuhlien vieras esitti jo nauravan toiveen, että tekisin vastaavan myös aikuisten koossa. Laitoin pyjaman rintataskuun koristeeksi napin ja pienen rusetin. Pyjaman yläosa suljetaan tarrakiinnityksellä, jonka totesin kätevimmäksi kun nukenvaatteiden pukija on vielä liian pieni sulkemaan neppareita ja nappeja.

Koska edessä on kylmät talvikuukaudet ja tiesin erään toisen juhlavieraan neulovan nukelle lahjaksi pienen villatakin, ompelin kolmanneksi asuksi pitkät punaisen housut ja hauskan pilkullisen paidan.

Punapilkkuinen kangas tarttui mukaani viime kesän lomamatkalta. Se on odottanut että saisin tehtyä siitä itselleni mekon. Se sopi kuitenkin niin täydellisesti housuissa käyttämääni yksiväriseen punaiseen kankaasen, että päätin siepata pikkuriikkisen määrän kangasta nuken paitaan. Kaula-aukon viimeistelin punaisella vinokaitaleella.

Viimeisenä miniompeluprojektina tein nukelle vielä makuupussin vaunuihin laitettavaksi.

Makuupussin vuori on valkoista tikkikangasta ja päällinen samaa punaista, jota käytin nuken pitkissä housuissa. Omistan melkoisen nauhavaraston, josta löysin kokonaisuuteen täydellisesti sopivaa pilkullista silkkinauhaa. Niinpä makuupusiin koristeeksi tuli vielä pieni rusetti.

En ole luonnostani kovin taitava näpertäjä. Olen monta kertaa parempi ompelemaan aikuisten vaatteita kuin tällaisia miniatyyrikokoisia asuja. Täytyy kuitenkin sanoa, että näitä vauvanukenvaatteita oli oikeasti hauska tehdä. Panostin paljon vaatteiden viimeistelyyn, jotta saumat ja kiinnitykset olisivat mahdollisimman kestäviä. Omilla nukeillani oli aikoinaan aivan uskomattomat vaatevarastot, joten jos voin edes hieman viedä perinnettä eteenpäin pikkuiselle sukulaistytölleni niin teen sen ilolla.

Toissapäivänä päädyin erinomaisten Black Friday -tarjousten innoittamana tilaamaan Englannista jälleen uusia kaavoja. Näin ollen seuraavaksi ommeltavien projektien lista vain kasvaa kasvamistaan. Mutta mikäs sen mukavampaa. Nyt kun illat ovat pimeitä, on kaikista parasta laittaa vain muutama kynttilä palamaan, keittää suuri kuppi teetä ja toteuttaa ihania vaateunelmia.

Matkalle mukaan

Pakkasin tässä taannoin matkalaukkua työmatkaa varten ja huomasin siinä tavaroita järjestellessäni, että itsetehtyjen vaatteiden lisäksi laukkuun löysi tiensä myös kaikenlaiset pienet järjestelijät. Inhoan sitä, että tavarat ovat vain sekaisin laukun pohjalla, joten minulta löytyy pieni laatikollinen erilaisia kangaspussukoita. Ehkä vähän outoa, mutta erittäin käytännöllistä.

Kenkiä varten olen ommellut ihan tavallisia kiristettäviä pussukoita, joissa on yleensä kontrastivuorikangas. Kenkiä kun on kaiken kokoisia niin samalla tavalla olen ommellut kiitettävän variaation eri kokoisia kenkäpusseja.

Koska pieneen matkalaukkuun ei saa mitenkään ängettyä jättikokoista kosmetiikkapussiani, olen päätynyt siihen, että työreissuille on järkevintä jakaa kosmetiikka pienempiin eriin, jolloin tila tulee aina käytettyä tehokkaasti. Tässä eräs kätevimmistä todellakin minikokoisista pussukoista, joka vetää koostaan huolimatta käsittämättömät määrät tavaraa.

Sen jälkeen kun olen kohdannut ties mitä outoja sairauksia matkojeni varrella, olen alkanut pitää mukanani perusvalikoimaa yleisimpiä lääkkeitä. Useimmiten tämä on (onneksi) täysin turhaa, mutta jotenkin oloni on turvallisempi kun mukanani on tämä pieni lääkepussukka.

En myöskään selviä matkoista ilman kuulokkeita. Hankin vuosia sitten erilliset kuulokkeet lentokonetta varten ja lisäksi mukanani on puhelimen kuulokkeet, joita käytän työpäivien aikana. Näillekin olen tehnyt oman kodin.

Lisäksi laukustani löytyy joka päivä tämä pieni nenäliinakotelo. Olisi ehkä aika tehdä jo uusi, sillä tämä aikoinaan kauniin raikas kangas alkaa jo olla kärsinyt turhan paljon.

Pidemmille matkoille otan aina mukaan myös suuren pyykkipussin ja suoristusraudalle ompelemani pussin (tietysti myös itse raudan) sekä joukon muita käteviä järjestelijöitä. Tyylikkäintä voisi tietysti olla, jos kaikki nämä matkustustarvikkeet olisivat samaa kangasta, mutta itse tykkään näistä väripilkuista muuten niin asiallisten työmatkatavaroitteni joukossa. Ja on erittäin kätevää tietää jo pussukan ulkonäöstä mitä se pitää sisällään. Matkalaukkuni onkin usein melko hauskan näköinen kun jokaiselle tavaralle on oma pieni säilytysjärjestelmänsä.

Vauvajuhla-asu Tillyn tapaan

Lupaukseni mukaan esittelen teille tänään asun, joka valmistui juuri sopivasti viime viikon vauvajuhlabrunssille. Olen kokeillut ahkerasti Tilly Walnesin kirjan "Love at first stitch" kaavoja ja nyt olen vihdoin saanut tehtyä kaikkiin niistä oman vartaloni vaatimat muokkaukset. Niinpä päätin tehdä monipuolisesta Mimi-puserosta keveän vaalean version. Samalla ompelin puseroon sopivan Delphine-hameen. Varastoistani - joita yritän kovasti pienentää - kaivoin ihanan valko-sinisen puserokankaan. Hameeseen päätin käyttää Lilou-mekosta yli jäänyttä kangasta, joka on muuten aivan mahtavan hyvää laatua. Tätä peruskangasta olisi pitänyt ostaa varastoon vielä paljon enemmän.

Kun tein keväällä ensimmäisen version tästä puserosta, jouduin muokkailemaan hihoja melko paljon enkä silti ollut niihin kovin tyytyväinen. Jostain syystä hihansuut olivat aivan liian pienet, vaikken pidäkään omia käsivarsiani mitenkään tavanomaista paksumpina. Tällä kertaa tein huolellisen ennakkotyön piirtämällä hihan kaavan käytännössä uusiksi. Lopputulos oli onneksi vaivan arvoinen.

Tykkään Mimi-puseron kaavasta erityisesti sen monipuolisuuden vuoksi. Puseron ilme vaihtuu helposti erilaisia kankaita käyttämällä. Tällä kertaa valitsin puuvillapohjaisen melko ohuen kankaan, jossa on kuitenkin sopivaa ryhtiä. Näin sain puserosta tyttömäisen töihinkin sopivan paitapuseron. Tykkään myös puseron harvinaisen kauniin mallisesta kaula-aukosta. Koska puserossa ei ole muotolaskoksia, se laskeutuu kauniisti. Pusero onkin erityisen kaunis työnnettynä hameen tai housujen vyötärön sisään.

Hameesta puolestaan tuli luultavasti uusi luottohameeni. Tätä sopivampaa työhametta kun on vaikea keksiä.

Jotta hame ei olisi mennyt brunssia ajatellen liian viralliselle puolelle, käytin vyötärökappaleeseen puserosta jäänyttä kangasta. Näin ollen näistä kahdesta vaatekappaleesta muodostuu kokonainen asu, mutta niitä voi yhtä hyvin käyttää myös erillisinä. Hame on hyvin tavanomainen A-linjainen hame. Pidensin hameen helmaa jonkin verran, jotta sain siitä myös toimistokäyttöön sopivan.

En tiedä onko tämä muuten vain oma ongelmani, mutta pelkään napinläpiä aivan kuollakseni. Huh! Tähänkin puseroon niitä piti tehdä kuusi kappaletta ja koin kuusi kauhunhetkeä niitä tehdessäni. En tiedä mistä tämä pelko johtuu. Joka tapauksessa, tällä kertaa pelko oli aiheeton. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kulunut viikko onkin kulunut Sew Over It -kaavojen parissa. Olen yrittänyt pelastaa kauniin paitamekon helmaa ja pitäessäni siitä taukoa, hurautin eilen nätin 50-luvun inspiroiman Betty-mekon. Kellohelman venyessä lopulliseen muotoonsa ennen viimeistelyä siirrynkin seuraavaksi paitamekon napinläpien pariin. Saa nähdä kuinka monta kauhunhetkeä niiden parissa tänään koen.

Löydätte minut muuten myös Instagramista nimellä ompeleomaonnesi. Siellä puolella jaan usein projektejani paljon ennen kuin ne ehtivät tänne blogin puolelle. Välillä siellä vilahtelee myös muita hauskoja hetkiä sillä ihan kaikki vapaa-aikani ei kulu ompeluprojektien äärellä. Tervetuloa siis seuraamaan!

Ihanaa marraskuuta!

Vauvanpesä babyshower-lahjaksi

Olen tänään menossa rakkaan serkkuni babyshower-brunssille. Kuulin vauvapesästä ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten kun kälyni pyysi minua tekemään sellaisen pienelle veljentyttärelleni. Vuosi oli onneksi sumentanut muistot tästä projektista, sillä päätin tehdä pesän myös serkkuni tulevalle vauvalle. Sumentanut muistot siksi, että olin täysin unohtanut miten tuskaa on tunkea vanua kapeaan reunukseen... Tulipahan vahvistettua jälleen kämmenten lihaksia :D

Tässä kuitenkin kuva valmiista pesästä.

Pesän ideana on, että vauva voi pienenä makoilla sen sisällä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Sitten kun vauva kasvaa, voidaan alareunassa olevat naurut avata, jolloin pesä avautuu hevosenkengän muotoon. Sellaisena pesää voi sitten käyttää vaikkapa hoitoalustana tai pitää vauvaa edelleen nukkumassa sen sisällä - jaloilla vain on tällöin enemmän tilaa.

Kuvassa näkyy myös pieni pussukka, jonka tein ylijääneestä kankaasta. Pussukoitahan ei koskaan voi olla liikaa... Pussukan sisältä löytyy vielä pieniä käytännöllisiä lahjoja vauvalle ja äidille.

Ja tietysti pilkullinen vuorikangas... Kukapa ei rakastaisi pilkkukankaita?!

Tällaiset suloiset siniset vauvajutut siis päätyvät pian pakettiin. Vauvajuhlabrunssilla käytän myös ensimmäistä kertaa uutta asukokonaisuutta, joka valmistui alkuviikosta. Seuraavassa blogikirjoituksessa esittelen teille millaisesta asusta on kysymys.

Ihanaa lokakuun viimeistä sunnuntaita!

Kestosuosikkini mekkojen joukossa

Kävin läpi suosikkimekkojani suunnitellessani esitteleväni täällä blogissa syksyn suosikkejani. Huomasin, että yksi ehdottomista lempimekoistani ei ole saanut kaipaamaansa esittelyä, joten tässä se nyt tulee.

Mekon kangas on ihanan monikäyttöistä puuvillaa, jossa on juuri sen verran elastaania, että siitä voi ommella supermukavan, mutta siltikin ryhdikkään mekon. Kaavana käytin yhtä suosikkikaavoistani eli Simplicity 1873 -kaavaa. Olen tehnyt tällä kaavalla itse asiassa ainakin kolme mekkoa, jotka ovat kaikki todella eri henkisiä. Suunnitelmissani on esitellä jossain välissä teille suosikkikaavani ja kaikki niiden muuntelumahdollisuudet.

Muistan hyvin kuinka ostin tämän kankaan aivan hetken mielijohteesta. Rakastuin ruskean eri sävyihin ja mekon valkoiseen pohjaväriin, joka pitää yleisilmeen raikkaana. Mekko sopii kankaansa vuoksi niin syksyyn kuin kevääseenkin. Se näyttää yhtä nätiltä paksujen mustien sukkien kuin kevyiden ballerinojenkin kaverina. Valitsin tähän mekkoon normaalia umpinaisemman kaula-aukon. Tykkään yleensä hiukan avoimemmista kaula-aukoista, mutta tämän mekon yleisilmeeseen tämä versio sopi mielestäni paremmin.

Mekon helma on juuri oman makuni mukainen. Tykkäisin kyllä käyttää vaikka joka päivä kellohelmaisia hameita, mutta ne eivät vain ole kovin käytännöllisiä Suomen tuulisessa kelissä. Tässä helmassa on sopivasti volyymiä, mutta se on silti arkikäyttöön sopiva.

Ainoa mitä ehkä muuttaisin näin jälkikäteen ajateltuna on helman pituus. Tekisin siitä muutaman sentin pidemmän. Mutta se muutos on nyt myöhäistä tehdä, ja hyvinpä mekko on onneksi saanut käyttöä huolimatta helman pituudesta. Lisäksi tässä mekossa ei ole taskuja. Miksiköhän jätin ne tekemättä? Eipä tämä toinekaan pieni epäkohta ole kovasti arjessa haitannut.

Tämä mekko on todellakin kestosuosikkini ja ylläni lähes viikoittain.

Tiedättekö muuten mikä on parasta syksyssä - suosikkivuodenajassani? Ehdottomasti se, että voi hyvillä mielin polttaa kynttilöitä ja nauttia ihanasta teestä kun ulkona alkaa hämärtää.

Ja samalla voi katsoa jakson tai pari the Great British Sewing Bee -ohjelmaa. Kuinka monta kertaa ihminen voi katsoa samat kolme kautta läpi?

Ihanaa alkanutta syysviikkoa!

Ompelupöytäni suosikit

Ajattelin tänään esitellä suosikkini ompelutarvikkeiden joukosta. Ajattelin valinnan olevan vaikea, mutta itse asiassa joukosta valikoitui nopeasti ne tarvikkeet, jotka nappaan käteeni useimmin.

Ensimmäisenäm esittelyvuoron saa ehdottomasti suuri askartelualustani.

Varastoistani löytyy useampikin Fiskarsin askartelualusta, mutta tämä suurin on kooltaan 60x90 cm ja niin ollen täydellinen peittämään ompelupöytäni toisen pään. Alustan päällä voi huoletta ajella pyöröleikkurilla ja pistellä nuppineuloja. Lisäksi se on mitta-asteikkonsa vuoksi erinomainen kun haluan muokata kaavoja. Viivat näkyvät läpi ohuesta kaavapaperista, mikä on korvaamaton apu esimerkiksi kaavoja pidentäessä.

Toisena täytyy mainita osa saksikokoelmastani.

Erinomaisten saksien arvon ymmärtää vasta kun on saa ne käsiinsä käytettyään aikansa huonoja saksia. Nieleskelin aikoinaan aika monta kertaa ostaessani Fiskarsin kangassakset ja harkkosakset, joiden hinta on todellakin päätähuimaava. Kyse nyt kuitenkin on vain saksista! On kuitenkin sanottava, että en voisi enää tehdä yhtään ompeluprojektia ilman näitä oransseja kavereita. Sakset ovat itselläni kovassa käytössä, mutta siitä huolimatta ne ovat säilyneet primana vuodesta toiseen.

Kolmas ompelupöytäni välttämättömyys ovat erilaiset mitat.

Kuvassa näkyvän pinkin luottomittanauhani ostin vuosia sitten Irlannista. Se oli aikaan, jolloin Suomesta ei vielä löytynyt hauskan värisiä laadukkaita mittanauhoja. Mitan toisella puolella on tuuma-asteikko, mikä on osoittautunut todella käteväksi. Tuuma-asteikkoinen on myös kuvassa näkyvä läpinäkyvä muovimitta, jonka toin vuosi sitten Englannista. Seuraan paljon ulkomaisia ompelukanavia esimerkiksi Youtubessa ja Creative Bugissa. Koin turhan aikaavieväksi muuntaa mitta-asteikkoa aina ohjeita seuratessani, joten päätin työskennellä suoraan tuumapohjalta. Kolmantena mittana tähän esittelyyn pääsi aivan loistava pikkumitta, jota käytän kaikkien helmojen ja hihansuiden kääntämiseen. En tiedä miten tulin toimeen ilman tätä loistoapuria.

Seuraava suosikkini on Prymin merkkauskynä.

Kynään saa vaihdettua eri värisiä lyijyjä kankaan väristä riippuen. Käytän merkkaamiseen jonkin verran myös perinteistä räätälinliitua ja joskus myös ajan kanssa katoavia tusseja. Tämä kynä on kuitenkin ykkösvalintani.

Viimeisenä muttei vähäisempänä täytyy mainita nuppineulat.

Nämä ohuet ja pienet nuppineulat ovat eniten käytössä itse ompeluprosessin aikana. Käytän suurempia, helmipäisiä nuppineuloja kiinnittäessäni kaavoja kankaaseen, mutta näitä pieniä neuloja käytän tosiaan eniten. Ja säilytän totta kai niitä magneettineulatyynyssä. Magneetti tulee tarpeeseen erityisesti silloin kun kuulen lattialta neulan putoamisen aiheuttavan äänen. Näitä minineuloja ei niin vain lattialta bongata, joten kuljetan usein neulatyynyä lattian yläpuolella kuin metallinpaljastinta ikään ja odottelen milloin neula pomppaa ylös.

Näiden viiden suosikin lisäksi ompelupöydältäni löytyy totta kai joukko muitakin korvaamattomia apureita. Ehkäpä esittelen teille toisella kertaa viisi kaikista tarpeettominta, mutta söpöytensä vuoksi välttämätöntä tarviketta. Niitäkin nimittäin itseltäni löytyy melkoinen määrä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Coco-hetkiä

Muistattekin ehkä, että pohdiskelin kesällä mistä löytäisin sopivan kankaan Coco-kaavaan. Haastoin kangaskauppoja oikein kunnolla kunnes vihdoin tärppäsi. Löysin täydellisen neuloksen, joka on juuri sopivan paksuista ja sekä pinnaltaan että laskeutuvuudeltaan täydellistä tähän kaavaan.

Coco on yksi niistä kaavoista, jotka ovat täynnä muuntelumahdollisuuksia. Cocon voi tehdä mekkona tai paitana. Siihen voi valita pitkät tai 3/4-hihat. Hauskan vintagehengen vaatteeseen voi tuoda lisäämällä siihen pystykauluksen. Tilly tarjoaa kaavassa myös erilaisia taskuvaihtoehtoja.

Lähdin itse liikkelle Cocon kanssa ns. testipuserolla. Kaipasin vapaa-aikaan ja niihin harvoihin päiviin, jolloin käytän housuja, rentoa ja syksyiseen ilmastoon sopivaa paitaa. Testasin tässä versiossa sekä hihojen käänteitä (nämäkin voi halutessaan jättää pois) että kaulusta.

Ompelin kaikki saumat tällä kertaa ompelukoneella käyttäen erilaisia siksak-ompeleita. Itse asiassa en tainnut tehdä saumurilla yhtään mitään tämän vaatteen kohdalla. Hauska kokemus! En ole lainkaan luonnonlahjakkuus neuloksien ompelemisessa, mutta olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että päätin käyttää kaavaa myös mekon ompelemiseen.

Jostain syystä tänä syksynä tummansininen on tehnyt paluun lempivärieni valikoimaan. Ei se tainnut koskaan täysin sieltä poistuakaan, mutta sanotaanko niin, että nyt se on jälleen noussut kärkisijoille. Niinpä vaatekaappiini ilmestyi jälleen yksi tummansininen mekko.

Hups! Toinen tummansininen mekko putkeen... Puolustaudun sillä, että sininenhän tunnetustin on klassinen väri, joka ei mene koskaan pois muodista :) Tämän Cocon kohdalla päätin piristää tummaa yleisilmettä valkoisilla hihansuilla. Nappikokoelmassani on jo yli kaksi vuotta ollut kauniit tummansiniset napit, joille en ole löytänyt oikeaa vaatetta. Nyt ne onneksi muistuivat mieleeni ja vihdoinkin sain ne käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän kovasti keksiä mitä negatiivista voisin Coco-kokemuksestani sanoa. Kaula-aukon kääntäminen kauluksettomassa versiossa vaati hieman kärsivällisyyttä, mutta muuta en keksi. Hihojen yhdistäminen oli helppoa, hihansuut yksinkertaiset koota, helmaan voi tehdä sivuhalkiot tai jättää pois eikä kumpikaan vaihtoehto ole kovin työläs. Ehkä se on vain myönnettävä, että Coco on huoleton ja hauska projekti, joka piristää yksinkertaisuudellaan.

Coco on hyvin klassinen neulosmekko. Onnistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää löytää kangas, joka on tarpeeksi tukevaa, mutta kuitenkin laskeutuvaa. Kangaskaupat tuntuvat pursuavan ohutta trikoota, jollainen ei mielestäni sovi lainkaan tähän kaavaan. Näitä täydellisiä kangaslöytöjä onkin nyt kangasvarastossani vielä melkoinen määrä. Tiedän... Kankaiden hamstraus on pahasta, mutta kun kerrankin löytyi jotakin täydellistä. Nyt haaveilen valkoisesta hieman lyhyemmästä Coco-mekosta. Sellaisesta hyper pariisilaisesta, jonka voisi laittaa paksujen mustien sukkien ja mustan huivin kaveriksi aurinkoisina talvipäivinä.

Suosittelen tätä(kin) Tillyn kaavaan todella lämpimästi - myös aloitteleville ompelijoille. Mekon malli on yksinkertainen. Siinä ei ole lainkaan muotolaskoksia, vetoketjuja, napinläpiä tai mitään muitakaan hankalampia yksityiskohtia. Muuntelumahdollisuuksia on lukemattomia ja mekko on todella nopea ommella. Toimii myös ns. väliprojektina suuritöisempien projektien lomassa.